Jokaisen yhdistyksen hallituksen jäsenen kannattaa tuntea yhdistyslain perusteet. Laki määrittää, miten yhdistys perustetaan, miten päätöksiä tehdään, mitä hallitus saa tehdä ja miten yhdistys puretaan. Tässä artikkelissa käymme läpi yhdistyslain keskeisen sisällön luku luvulta.

Mikä on yhdistyslaki?

Yhdistyslaki (26.5.1989/503) on suomalainen laki, jossa säädetään yhdistysten perustamisesta, päätöksenteosta, hallinnosta ja purkautumisesta. Nykyinen laki on ollut voimassa 1. tammikuuta 1990 alkaen, ja siihen on tehty useita muutoksia. Ensimmäinen yhdistyslaki säädettiin Suomessa vuonna 1919.

Laki antaa perusteet yhdistyksen hallinnon järjestämiselle, mutta yhdistyksellä on autonomia päättää hallinnostaan niiltä osin, kun se ei ole ristiriidassa lain kanssa.

Perustuslaillinen pohja

Yhdistyslain perusta on Suomen perustuslain 13 §, jonka mukaan jokaisella on yhdistymisvapaus. Se sisältää oikeuden ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Yhdistymisvapaudesta säädettiin myös vuoden 1919 hallitusmuodossa.

Keitä laki koskee?

Yhdistyslaki on yleislaki, joka koskee aatteellisia yhdistyksiä. Se ei koske yhtiöitä, osuuskuntia tai muita yhteisöjä, joiden tarkoituksena on voiton tai muun välittömän taloudellisen edun hankkiminen. Julkisoikeudellisiin, lailla perustettuihin yhdistyksiin lakia ei sovelleta, ellei niin ole erikseen säädetty. Esimerkiksi metsänhoitoyhdistykset on merkitty yhdistysrekisteriin ja niihin sovelletaan yhdistyslakia. Puolueita koskee yhdistyslain lisäksi puoluelaki, ja rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin sovelletaan tiettyjä yhdistyslain säännöksiä.

Lain sisältö luvuittain

Yhdistyslaki jakautuu kahteentoista lukuun, jotka kattavat yhdistystoiminnan koko elinkaaren:

  1. Yleiset säännökset – muun muassa kielletyt ja luvanvaraiset yhdistykset. Yhdistyksen tarkoitus ei saa olla hyvien tapojen vastainen.
  2. Perustaminen – yhdistyksestä tehdään perustamiskirja ja sille hyväksytään säännöt lain 8 §:n mukaisesti. Yhdistyksellä on oltava nimi, kotipaikka ja tarkoitus, ja säännöissä määrätään keskeisistä hallinnon periaatteista, kuten tilintarkastuksesta.
  3. Jäsenyys – yhdistyksellä on oltava jäsenluettelo. Luku säätelee jäseneksi hyväksymistä, eroamista ja erottamista.
  4. Päätösvalta – päätösvalta kuuluu jäsenille, mutta osaa siitä voidaan delegoida muille toimielimille.
  5. Päätöksenteko – yhdistyksen kokous, kokouskutsu, valtuutettujen kokous, vaalijärjestys ja pöytäkirjat.
  6. Hallitus – hallitus, esteellisyys ja tilintarkastus.
  7. Purkautuminen.
  8. Varoitus, toimintakielto ja lakkauttaminen.
  9. Yhdistysrekisteri – yhdistyksen merkitseminen rekisteriin.
  10. Rekisteröimättömät yhdistykset – niiden vastuut ja velvoitteet.
  11. –12. Erinäiset säännökset sekä voimaantulo- ja siirtymäsäännökset.

Käytännön merkitys yhdistykselle

Lain mukaan yhdistyksen asioita hoitaa hallitus, jossa on vähintään kolme jäsentä. Hallitus laatii vuosittain toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen yhdistyksen kokoukselle, ja niitä tarkastaa vähintään yksi tilintarkastaja tai toiminnantarkastaja. Yhdistyksen päätökseen tyytymätön voi nostaa käräjäoikeudessa moitekanteen, jos päätös on syntynyt sääntöjen tai lain vastaisesti.

Yhdistyksen kotipaikan on oltava Suomessa – vaatimus tulee suoraan yhdistyslaista. Lain, hyvien tapojen tai omien sääntöjensä vastaisesti toimiva yhdistys voidaan lakkauttaa, mutta tämä on erittäin harvinaista. Myös rekisteröimätön yhdistys voidaan lakkauttaa oikeuden päätöksellä, jos sen toiminta on lainvastaista. Esimerkiksi rekisteröimätön Pohjoismainen Vastarintaliike lakkautettiin Pirkanmaan käräjäoikeuden päätöksellä marraskuussa 2017.

Lain historia ulottuu kauas. Yhdistymisvapaus oli Suomessa periaatteessa olemassa jo pitkään, mutta alun perin yhdistykset olivat velvollisia selvittämään toimintaansa viranomaisille. Varsinainen vakuus kansalaisten yhdistymisvapaudelle oli vuonna 1906 annettu laki lausunto-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta, ja vuonna 1919 säädettiin ensimmäinen aatteellisia yhdistyksiä koskeva yhdistyslaki.

Toiminnantarkastus

Yhdistysten toiminnantarkastuksesta säädetään yhdistyslain 38 a §:ssä, joka tuli voimaan 1.9.2010. Se korvasi entisen maallikoiden tekemän tilintarkastuksen. Yhdistyksellä on oltava toiminnantarkastaja, jos sillä ei ole ammattimaista KHT- tai HTM-tilintarkastajaa. Toiminnantarkastajan valitsee yhdistyksen kokous, yleensä vuosikokous. Jos yhdistys on niin suuri, että se edellyttää tilintarkastuslain mukaista tilintarkastajaa, toiminnantarkastajaa ei voi valita sen tilalle.

Vastuuvapaus

Vastuuvapaus on päätös, jolla yhteisö luopuu mahdollisista korvausvaatimuksista hallituksen jäseniä kohtaan. Se myönnetään yleensä vuosikokouksessa sen jälkeen, kun tilintarkastajan tai toiminnantarkastajan lausunto on luettu. Yksi yleisimmistä syistä jättää vastuuvapaus myöntämättä on, ettei tilinpäätös ole valmistunut määräaikaan mennessä. Tällöin järjestetään yleensä myöhemmin uusi kokous, jossa tilinpäätös hyväksytään ja vastuuvapaus myönnetään.

Muistilista hallitukselle

  • Pidä jäsenluettelo ajan tasalla.
  • Kutsu kokoukset koolle sääntöjen mukaisesti ja pidä pöytäkirjaa.
  • Laadi toimintakertomus ja tilinpäätös vuosittain ja huolehdi niiden tarkastamisesta.
  • Tee sääntömuutoksista muutosilmoitus yhdistysrekisteriin.

Huom: Artikkeli on yleistietoa eikä korvaa oikeudellista neuvontaa. Ajantasainen lakiteksti löytyy Finlexistä (503/1989).

Lähteet

Yhdistyslaki: keskeinen sisältö luku luvulta
Genesis Foster Uutiset, Yhdistystoiminta